Back In Business

Hei en ookkaan pahemmin bloggaillu taaskaan. Ja tekisi mieli alottaa taas puhtaalta pöydältä... Mut mitä turhaan, samanlainen höpisijä ja murehtija edelleen oon. Kirjottamista en siis oo lopettanu, mut en vaan tee sitä internetiin. Nyt voisin taas koittaa hiukan useammin päivitellä, ainaki tätä nimetöntä blogiani. Tai no oikeastaan miksen voisi pitää tätä julkisena ja omalla nimelläni? En aio enää hakeutua sairaisiin, epäonnistuneisiin laihdutusyrityksiin, vaan teen sen terveellisellä tavalla. Ja omilla kuvilla, ei mitään photobucketin tai weheartin satoa. 

Asiasta perhosiin, elämä on taas hiukan muuttunu. Oon lähteny pois vanhempien kotikolosta ja asun poikaystäväni kanssa. Muutama viikko takaperin hain itelleni koiranpennun. Rodultaan se on hollannin paimenkoira ja nimeltään Hjallis. Täällä se pitää mulle päivät seuraa kun muut ovat töissä. Sitten ku muut pääsevät töistä ja touhuuvat omiaan, niin mä menen töihin. Kuten tänään täytyis suunnata kuudelta illalla tohon lyhyen matkan päähän.

Olin tossa puoltoista viikkoa sitten nielurisaleikkauksessa, eli ens viikolla iltatöiden jälkeen pitäis oikeasti palata nyrkkeilyn pariin. Isä saa tosissaan ruvta valmentamaan mua ja nostamaan kunnon huipulle. Suunnitteli treenaavansa mut kisakuntoon... Siinä kohtaa on pakko painonkin pudota ja jotain tapahtua ulkonäöllisesti. Ehkä nyt tarjotaan todellista tilaisuutta pudottaa painoa ja saada mut pitämään itsestäni vihdoin. Tiedän että se vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä... 

Nyt voisin ruokkia Hjalliksen, käydä suihkussa ja pienellä kävelylenkillä. Vielä en siis saa urheilla kun sairaslomaa on tuohon torstaiseen asti. Sen jälkeen on otettava itteään niskasta kiinni, käydä lenkillä ja maanantaista eteenpäin alkaa nyrkkeilytreenit 3-4 kertaa viikossa. Nyt riittää kirjoittelu kun ei tästä tunnu mitään fiksua edes tulevan.

t. eme

Babysitter in da hoods

Eiköhän tässä ainakin jalkalihakset pääse koville, kun olen nykyisin pyörällä liikkunut joka paikkaan. Ja oikeasti olen pyöräillyt todella paljon. Tänään on tultu pyöräiltyä normaalia vähemmän, koska en ole käynyt kotona vaan olin työkaverin luona yötä ja muuten olen ollut vain töissä. Nyt istun illan lapsenvahtina ja mulla oikeasti on tylsää. 

Harmittaa, kun poikaystäväni tuntuu ihan unohtaneen mut. Mitään yhteyttä ei ollut ottanut vuorokauteen. Kun työkaveri taisi asiasta mainita, niin tuli viestiä et "mis olet?". Olen vain aika huomionhakuinen ja tottunut siihen että perääni kysellään tai edes jotakin ilmoitetaan omasta olemassaolostaan. Ehkä ei sitten tässä suhteessa ole tapana. 

Euroviisut... Nukuin suurimman osan lähetyksestä ja näin kaksi viimeisintä esitystä. Tänä vuonna ei viisuissa ole kyllä mielestäni ketään erikoista tai erikoisen hyvää. Samaa puppua mitä aina euroviisuissa. Tietty hittikappale Euphoria Loreenilta on hyvä. 

Nyt taidan sulkea tietokoneen ja odotella vapaalle pääsyä. Taidan heittää hieman ripsiväriä nassuun ja marssia mahdollisesti työpaikalleni tohon viereen. Toivottavasti näen poikaystäväni siellä. Voisin hiukan tyttömäisen typerään tapaan osoittaa mieltäni...

t.eme

I can do it !

Oikeasti nyt alkaa paniikki iskeä kun nää ihanat lämpimät kelit tulivat. Ainakin nyt hetkeksi. Se on totta, kesä on tulossa ja helvetin kovaa vauhtia. Minä tällaisena pallona en aio rannalle pomppia muiden naurettavaksi. On pakko pudottaa ja rutkasti painoa, ei tässä muu auta. Eli niukasti ravintoa ja hullun lailla urheilusuorituksia. Niistä on mun kesänalku tehty. Tietysti ryömin johonkin piiloon aamuisin ottamaan aurinkoa, mutta en ihmisten ilmoille.

 

Kävin eilen varaamassa itselleni bikinit, mutta ne on vain tän päivän ja en todellakaan ehdi hakemaan niitä :(. Eikä mulla kyllä rahaakaan ole, että niin... Äiti tuskin suostuu mua millään tavoin sponsoroimaan, yllättävää. Enkä halua lainatakaan keneltäkään rahaa, koska rahatilanteeni tulee pitkään olemaan todella tiukoilla. Nyt jännittää, että tulenko saamaan sitä asuntoa. Tuntuu että sen saaminen takkuaa nyt todella pahasti, koska välittäjäkin on vaihtunut. Vuokratakuu ja kuun ensimmäisen vuokran rahat on kasassa. Enää vaaditaan vain sopimus ja avaimet käteen. Sen jälkeen voin huokaista helpotuksesta ja lopettaa panikoimisen. Haluaisin vain äkkiä vastauksia, jotta voin pahimmassa tapauksessa etsiä uutta asuntoa. Voisivat ajatella minuakin pähkäillessään asian suhteen... Odottavan aika on pitkä aika ja vie mahdollisuuksiani muihin asuntoihin.

Tänään oli tarkoitus lähteä juosten kotiin. Mutta en löytänyt sopivia kenkiä mistään ja täällä työpaikallanikaan ei ole? Täytyy siis illalla kysellä pikkusiskolta, että onko mahdollisesti lainannut lenkkareitani ja missä ne ovat. Koska tänään mun on mentävä lenkille. Huomenna onneksi alkaa mun treenit taas. Aloitan tavallaan kaiken alusta. En varmaan osaa yhtään nyrkkeillä enää. Noloa. Mutta siitä se sitten taas lähtee ja niin lähtee myös painoakin. Helvetin hyvä! Isä saa pistää kunnon rääkin päälle ja ellen saa itseäni niskasta kiinni, niin hän saa luvan ottaa! 

 

Nyt keskityn töihin ja jatkan vaikka huomenna uudella postauksella...

t.eme

Ehkä joskus paremmin...

Mulla on kokoajan ihan ihmeellinen tunne siitä että kaikki ei ole hyvin. En tiedä johtuuko se väsymyksestä, mun vainoharhaisuudesta vai mistä. Eniten mua huolestuttaa poikaystäväni. Välittääkö hän musta yhtä paljon kuin ennen? Kyllästytänkö häntä? Tai jotakin... En pidä tästä tunteesta ollenkaan. 

Syömisen suhteenkaan asiat ei ole mallillaan. Onneksi en ole vielä ehtinyt punnitsemaan itseäni, joten se kauhu siirtyy huomiselle, äitienpäivälle. Toivon edes gramman putoamista mutta saa nähdä jäikö haaveeksi vain. Tänään esimerkiksi tuli syötyä juustohampurilainen koska nälkä ja väsymys veivät voiton. Kerroinhan olevani heikko. Ja nyt olen niin lopen uupunut, että pakko lopettaa kirjoittelu ja painaa pää tyynyyn. Liian lyhkäsiä yöunia tän kolmen päivän työurakan ohella. Piti nyt tänään lähteä viihteelle, mutta voimat ei enää riitä. Haluan nukkua ja herätä parempaan päivään. Maanantaina myös parempaan viikkoon.

t. eme